Luonteeltaan Taffe on mukava ja kultanen tamma, joka tykkää kaikenlaisesta tekemisestä ja huomiosta. Maasto- ja liikennevarma. Ikinä ei lähde käsistä, vaikka silmiään pyöräytteleekin joskus ja jouluna. Aika täpäkän oloinen tättähäärä tuulisina päivinä ja varsinkin syksy-talvikaudella, mutta silti rento ja luotettava ratsu, jonka kanssa voi kulkea koko lenkin pitkin ohjin tai pelkällä riimulla ja narulla tietäen, ettei poni sinkoa kuuta kiertävälle radalle, vaikka tuhiseekin jokaiselle kivelle ja lentävälle lehdelle “villeinä päivinään”. Kesäisin Taffe on tasainen ja enemmän laiskanpuoleinen, muttei sillonkaan mikään eteenpäin potkittava. Sellanen rauhallinen haaveilija :)

Taffella on omalaatuinen tapa nuoleskella. Iltaruuat Taffe saa aika mössömäisessä muodossa ja joka suullisen se nuolee seinään ja syö samalla. Samoin esim. omenan tai leivänpalan saadessaan se nuolee joko vieressä seisovaa ihmistä tai omaa jalkaansa vuohisen kohdalta :P

Mahan alla “navan” kohdalla on erityisen ihana kutiava kohta, samoin tissien väli, niitä saisi Taifunin mielestä olla joku rapsuttamassa mieluusti 24/7, tamma vain venyttää ylähuulta puoli metriä ja koittaa hoitaa mitä tahansa lähellä olevaa esinettä/ ihmistä/eläintä :) Välillä nostaa takajalkaa kuin koira, jos oikein hyvin ja oikeasta kohtaa osaa rapsuttaa <3

Taffella on kisattu koulua seura- ja aluetasolla(?) heB- ja heA-tasoilla. Esteitä/puomeja pelkää, on niin herkkä jaloistaan, että suojienlaiton jälkeenkin välillä sätkii kuin kala kuivalla maalla hetken, ennen kuin taas tokenee järkytyksestä (: Epäilen, että ponille on nuorena käynyt esteillä jotain ikävää ja siitä  johtuen edelleenkin pelkää puomien ylitystä. Välillä menee tosi hienosti ja rohkeasti yli, mutta useimmiten on sitä mieltä, että ne käy varmasti kimppuun jos niiden lähelle erehtyy menemään c(: Minulle tullessaan poni kiihdytti kovasti vauhtia lähestyessään puomia/estettä, eikä pidättää saanut tai muuten tyssäsi vauhti kokonaan eikä yli enää olisi suostunut; koko ensimmäinen yhteinen kesä sitä sitten harjoiteltiin ja kaverin perässä hypyt alkoikin sujumaan silloin tällöin ihan kivasti ja rohkeasti, pidättääkkin jo sai ilman, että poni suuttui (:

Molemmissa takajaloissa on kinnerpatit, jotka ei Taifunin tapauksessa vaikuta juuri mitenkään käyttöön. Alku- ja loppuverkat täytyy mennä huolella, että poni käynnistyy ja palautuu kunnolla, mutta muuten kinnerpateilla ei ole vaikutusta meidän elämään.

Kaviokuume Taifunilla diagnosoitiin kesällä 2007. Toistaiseksi kaviokuume on pysynyt kurissa eikä oireet ole uusineet. Olen ottanut tavaksi tarkistaa joka päivä onko kaviot lämpimät ja tuntuuko pulssia tai jotain muuta hälyyttävää/erilaista, jotta huomaisin heti ne mahdolliset ensimmäiset oireet ja voisin parhaani mukaan yrittää estää tilanteen leviämistä käsiin.

Taffe kasvattaa kavionsa aika kannattomiksi ja pitkiksi kärjeltä ja kavionpohjat sillä on olleet oletettavasti aina aika ohuet. Kengitysvälinä meillä on yleensä ollut 6vkoa. Mulla on käynyt tuuri, kun olen löytänyt hyvän kengittäjän. Hänen kanssaan ollaan laitettu ponin kavioita joka kengitys kerralla parempaan suuntaan, jos jokupäivä ne alle kasvaneet kannatkin saisi nousemaan (:

Koppiin/rekkaan poni tulee hyvin, yleensä tarvitsee kyllä liinan sivulle henkiseksi tueksi, vaikka joskus tosin yllättää ja kävelee ilman liinaakin sisälle :) Matkustaa nätisti ja rauhallisesti. Vieraissa paikoissakin poni käyttäytyy fiksusti eikä saa mitään hillittömiä hepuleita.

06/2008-08/2009 välillä Taifun oli toisen ihmisen omistuksessa, kun päätin loppukeväästä 2008 ponista mm. oman raskauteni takia luopua. 2009 elokuussa kuitenkin ostin ponin takaisin, jolloin se oli todella huonossa ja lihaksettomassa kunnossa. Tälläkertaa en ponista enää luovu muutakuin äärettömän pakon edessä ja toivon todella, ettei sellaista hetkeä tule koskaan vastaan.